2. lokakuuta 2016

Hanna Weselius: Alma!



Voi Alma, Alma! Voi Alma minkä teit! Voi Alma minkä jätit tekemättä! 

Hanna Weseliuksen esikoisromaani ja Kirjan vuosi 2015 -kirjoituskilpailun voittaja Alma! saa nimensä Alma Mahlerista (1879-1964) - tuosta naisesta, jota voimme kutsua myös lehmäksi, puuterivipaksi tai strutrinsulkahattuiseksi ongelmaksi. Tuosta naisesta, joka lopetti säveltämisen vain koska hänen Gustav-miehensä mielestä niin oli parempi. Tuosta naisesta, joka keskittyi mieluummin lukuisten miesten muusana olemiseen kuin omiin töihinsä.

Alma!

Hyi sinua Alma! 

Miten paljon helpompaa meillä nykyajan naisilla olisi, jos sinä olisit aikoinasi pikkuisen miettinyt mitä teet!

Näin tuntuu ajattelevan romaanin yksi kertojaääni, joka elää nykypäivässä mutta tarkkailee Almaa kuin aikamatkustaja: hän hiippailee Alman ja Gustavin Wienin-kodin ikkunoiden alla 1900-luvun alussa ja myöhemmin Alman asunnon liepeillä New Yorkissa. 

Hänen Almaan kohdistama katseensa on samaan aikaan paheksuva ja lempeä, vihainen ja rakastava. Hän toivoo aidosti, että Alma löytäisi onnen, mutta ei pysty hyväksymään, että Alman onni voisi löytyä yhä uusien miesten kainaloista. Hän ymmärtää kyllä, että Alman aika on erilainen kuin hänen omansa, mutta silti hän suree. Suree sitä, ettei Alma uskalla, ettei Alma yritä. Ja myös sitä, millainen Alman kohtalo lopulta on, millainen kuva hänestä piirretään.

Asetelma on hieno, kertojan ääni on omaperäinen, koko katsantokulma on nerokas. 

Mutta: Alman osuus on kirjassa lopulta vain sivujuonne. Rihmastomainen kertomus riuhtaisee sisäänsä myös Ainon, joka on yksinhuoltaja ja kuvataiteilija, nainen jolle asioita vain tapahtuu. Abdin, joka vilkuttaa silmää vanhemmille suomalaisnaisille, huvikseen ja ajankulukseen. Lakimiesnaisen, joka auttaa naisia saamaan elatusmaksunsa miehiltä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa sellainen sana kuin vastuu. Tytön, joka riisuutuu rahasta. Tytön veljen, joka viettää päivänsä pimennysverhojen takana, netin vihapalstoilla. Ja tietysti pulun, joka katselee Helsinkiä kirkontornista tai patsaan päälaelta, tekee omia pulumaisia tulkintojaan maailmasta, elämästä, ihmisistä.  

Mistäkö Alma!ssa sitten oikein on kysymys?

Luin kirjaa janoissani, ahmien ja rajusti niellen. Päällimmäinen ajatukseni oli: en voi saada tästä tarpeekseni. Silti en osaa vastata mitenkään tyhjentävästi siihen, mistä Alma!ssa on kyse. 

Mutta sen voin sanoa, että ehdottomasti kyse on ainakin naisen rooleista ja kuvista. Siitä miten naista käsitellään, kosketellaan ja kommentoidaan. Siitä, miten nainen on aina ja kaikkialla vapaata riistaa: bussissa, kadulla, yökerhossa, netissä, tinderissä. Weselius nostaa nokan päähän Johanna Tukiaista muistuttavan tanssijattaren ulkonäön kommentoinnin (Löysä ja muodoton tasapaksu löllöhanuri, en panisi), mutta omassa päässäni pyörivät rajusti Donald Trumpin vastaavat tölväisyt

Alma!ssa on kyse myös kohtaamisista, epävarmuudesta, särkyvistä unelmista, maailman pahuudesta, epätasa-arvosta. Siinä on kyse kaupungista, sen kauneudesta (miten Helsinki elää ja sykkiikään näissä lauseissa!). Siinä on kyse kehosta ja siitä, miten keho tuntee, kaipaa, muuttuu, pakenee. 

Weseliuksen kieli on villiä ja virkistävää - siinä on jotain, mitä en ole ehkä koskaan aiemmin lukenut. 

Tarinan tasolla Alma! jättää minut hieman hämmentyneeksi: mitä oikein luin? mitä tässä tapahtui? jäikö minulta jotain tajuamatta? En osaa päättää, oliko tässä jotain liikaa vai jotain liian vähän, mutta monet langanpäät jäivät ainakin minun pääkopassani ilman solmua. 

Ja silti lukemisen loputtua olo on kuin olisi seitinohuessa hiprakassa: kevyt, lämmin, innokas, inspiraatiota täynnä.

Voi Alma! minkä teit!  

_________________________________
Hanna Weselius: Alma!
WSOY 2016
210 s.

10 kommenttia:

  1. Mulla taas olotila Alman! jälkeen enempi jo haipuva hiprakka. Vähän väsynyt ja nakkikioskille menossa. Alma! ei sytyttänyt mua, mutta paljon siinä on hienoa. Mukava lukea, että tykkäsit ja nautit. Veikkaan, että Weseliuksen seuraavassa kirjassa räjähtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha,vai snäkärille vie tie. No joo, ymmärrän kyllä. Alma! ei ole ehkä ihan loppuunasti hiottu, mutta jotenkin sen rosoisuus myös ilahdutti. Että joku tekee tällaistakin ja sitä vielä julkaistaankin - upeeta! Luulen kans, että seuraava Weselius voi olla pamaus!

      Poista
  2. Enpäs tiedä mitä Alma! minulle tekisi, tulisiko hänestä minkälainen hiprakka :) Mutta kirjoituksesi sai kyllä hymyilemään, kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alma! tuntuu aiheuttavan hyvin monenlaisia hiprakoita - kuulisin mielelläni, millaisen kihahduksen Alma! saa aikaan sinun päässäsi :) Ja kiitos Katja, kiva jos aiheutin hymyilyä :)

      Poista
  3. Mainio kuvaus, hiprakassa täälläkin! Ja aika ihmeissäni. Kerrot hyvin, kokoan nyt omia ajatuksiani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, tulenpa kiinnostuneena sitten lukemaan ajatuksiasi, kun saat ne kootuksi! Alma! oli yksi syksyn piristäjistäni - upea kieli, häpeilemättömän outo rakenne ja "tarina". Odotan innolla, mitä Weselius keksii seuraavaksi.

      Poista
  4. Olen käynyt lukemassa upean arviosi jo varmaan kolme kertaa (kolmena eri päivänä) sillä ajatuksella, että nyt kommentoin, mutta aina homma on jäänyt kesken. Nytkin kiirettä pitää (täällä yövuorossa, jossa parhaillaan olen :D ), mutta haluan jättää puumerkkini, siis: upeasti kirjoitettu arvio, Maisku! Alma! on melkoinen taidonnäyte - niin hieno, vimmainen ja samalla ärsyttäväkin - että ai että. Mielenkiintoista jäädä odottamaan, mitä Weselius seuraavaksi kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari, tässähän ihan punastuu! :) Alma! oli mulle syksyn ehdoton valopilkku, ihanan rohkea ja omaperäinen ja tosiaan: vimmainen. Mukava kuulla, että kirja teki sinuunkin vaikutuksen. Kumpa Weselius kirjoittaisi pian lisää!

      Poista
  5. Alma! on yksi hienoimmista lukemistani esikoisromaaneista. Tätä haluaisi heti lisää! Toivotaan että Weselius on jo kirjoittamassa uutta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, olen aivan samaa mieltä! Seuraavassa kirjassa varmaan räjähtää ihan kunnolla :)

      Poista