1. marraskuuta 2015

Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta

"Miten kaunis kasvitieteellinen puutarha oli lumeen hautautuneena, miten kaunis hänen tutkimuksensa oli, hän oli hyvä, mahdollisesti nero, matemaattinen ilo on varma ilo, Erika ajatteli. (s. 141)



Paino. Runsaus. Pakko. Täysi. Loputon. Rajaton. Rajaamaton. Pursuava. Hajotus. 

Iida Rauman toinen romaani Seksistä ja matematiikasta tuo mieleen muun muassa tällaisia sanoja. Kirjaa lukiessani olen kirjoittanut kaksi aanelosta täyteen. Olen kirjannut ylös teemoja, yrittänyt painaa mieleeni mistä kaikesta tässä kirjassa on kyse. 

Paljosta, hyvin paljosta. 

Yhden lukukerran jälkeen olen sitä mieltä, että liiankin paljosta. 

Tyypillisesti esikoisromaaniin saatetaan tunkea kaikki siihen asti eletyn elämän tärkeät jutut; kaikki mitä on koettu, tunnettu, nähty, luettu. Rauman esikoinen Katoamisten kirja (2011) oli kuitenkin selvästi jämäkämpi ja rajatumpi kuin tämä uutukainen. Seksistä ja matematiikasta on liki 500-sivuinen romaani, joka nimensä mukaisesti kertoo seksistä ja matematiikasta (ts. ruumiista ja järjestä), mutta myös kymmenistä muista asioista - usein valtavista.

Eläinten kaltoinkohtelu, ihmisen itsekkyys, kulutushysteria, jatkuva talouskasvun tavoittelu, maailmantuska, epätoivoinen rakkaus, ilmastonmuutos, kummitukset, koirat, unihalvaukset, erityisherkkyys, erityislahjakkuus, asperger (?), traumat, pelko, ruumiinkuva, ulkonäköpaineet, sisaruus, kehitysvammaisuus, häpeä, yksinäisyys.

Muun muassa tällaisia asioita Rauma kirjassaan pohtii. Asioita, joista valtaosa olisi kantanut kirjan teemana aivan yksinäänkin. 

Kaiken tämän massan alle jää hämmentynyt lukija, joka yrittää epätoivoisesti kaivaa esiin kirjan ydintä. Mistä tässä kirjassa on kyse? Mistä se kertoo? 

Mitä pidempään asiaa pohdin, sitä varmempi olen, että Seksistä ja matematiikasta kertoo nimenomaan hämmennyksestä. Siitä, miten valtavasti maapallolla tapahtuu juuri nyt. Siitä, miten pirstaloitunutta elämämme on. Siitä, miten yksinäinen, epävarma ja pelokas ihminen on äyräiden yli tulvivan uutisvirran keskellä. Siitä, miten itsenäisiä me yritämme olla, mutta tarvitsemme silti toisiamme. Siitä, miten älykkäitä me kuvittelemme olevamme, mutta teemme silti koko ajan pahaa tälle planeetalle, muille elollisille.

Seksistä ja matematiikasta on iso kirja. Valtava purskaus maailman nykytilasta. Tuskainen huuto: Katsokaa! Herätkää! Lopettakaa nämä virheet! 

Silti minä herpaannuin. Väsyin. 

Loppua kohden se pieni, juuri ja juuri havaittavissa ollut punainen lanka katkeaa, tulee turhia juonen käänteitä, uusia henkilöitä, turhauttavaa luennoimista. Kirjan alkupuolella keskiössä on Erika - lahjakas kolmikymppinen matemaatikko, jonka elämään sujahdin vimmaisesti ja jonka elämästä halusin tietää lisää. Kiintopiste ei kuitenkaan pysy Erikassa, se hajaantuu, poukkoilee, ryömii takaisin, ontuu.

Olen hämmentynyt. Vaikuttunut. Löydän tästä paljon samoja teemoja ja ajatuskulkuja kuin Elina Hirvosen romaanista Kun aika loppuu tai Jussi Valtosen Finlandia-voittajasta He eivät tiedä mitä tekevät. Niistä tykkäsin varauksettomammin kuin tästä. Se ei silti tarkoita, että Rauman kirja olisi huonompi. Luulen, että se on vielä valtavampi. Möykky, jota täytyy sulatella pitkään.

________________________________
Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta
Gummerus 2015
474 s.


4 kommenttia:

  1. Minustakin tämä oli melkein liian runsas ja teemoja olisi varmasti riittänyt useampaankin teokseen. Silti tämä oli ehdottomasti lukemisen arvoinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ehdottomasti lukemisen arvoinen! Kirja on pyörinyt lukemisen jälkeenkin aika paljon mielessäni: se runsaus, joka väsytti ja ärsytti, onnistuu myös kiehtomaan. Miksi tämä kaikki oli mukana tässä yhdessä kirjassa?

      Poista
  2. Aiheiden kirjo on valtava, enkä tiedä josko yksinkertaistin liikaa, mutta minulle niistä kaikista punoutui kuitenkin aika yhtenäinen temaattinen kokonaisuus. Minä luin Rauman romaania kritiikkinä sille, kuinka mikään ei tahdo riittää, kuinka aina vaaditaan jotakin enemmän. Talouden pitää kasvaa, tieteen mennä eteenpäin, älyn ratkaista aina vain monimutkaisempia ongelmia, seksin pitää olla parempaa ja ihmisen kehittyä henkisesti ja olla onnellisempi. "Hyvä elämä" on tiukasti määritelty eikä mitään vähempää sallita tai ainakaan pidetä arvossa, vaikka hinta tässä "kilpavarustelussa" mukana pysymisestä on luonnolle, yhteiskunnalle ja yksilöille liian kova.
    Pidin romaanista paljon, ja minunkin muistiinpanoissani oli kasapäin merkintöjä sivunumeroista, sivuista joilta olisin halunnut lainata pätkiä blogijuttuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, tulkintasi on varmasti oikeilla jäljillä. Selvä nyky-yhteiskunnan kritiikkihän tämä on. Maailmassa on paljon pielessä, ja Rauma on ympännyt ison läjän siitä yhteen kirjaan. Tavallaan se on perusteltuakin: juuri näin monimutkainen ja -syinen maailmamme on, eikä sitä ole syytäkään yksinkertaistaa. Kiitos kommentistasi!

      Poista