9. toukokuuta 2015

Per Petterson: Hevosvarkaat

Jos minun pitäisi nimetä kirja, joka kuvaa erityisen hyvin omaa mielenmaisemaani, voisin hyvinkin mainita norjalaisen Per Pettersonin (s. 1952) pienoisromaanin Hevosvarkaat - olkoonkin, että se kertoo 67-vuotiaasta yksin pienessä torpassa asuvasta miehestä.

Hevosvarkaissa ei periaatteessa tapahdu mitään ihmeellistä. Päähenkilö Trond on muuttanut syrjäiseen kylään Norjan ja Ruotsin rajalle, hänen tupansa on kylmä ja resuinen, ja sitä hän hiljalleen korjaa ja hoitaa. Hän nauttii yksinolosta, pienistä puhteista, kävelylenkeistä Lyyra-koiran kanssa, yksinkertaisesta ruoasta, työnteosta, syvästä unesta, tasaisesta elämänrytmistä. Petterson kertoo Trondin hiljaisesta arjesta lakonisesti, vain todeten että näin nyt on. Se on kaunista, se on tärkeää.

" - - sitten illalla olen uupunut mutta en nääntynyt, ja aamulla herään levänneenä ja keitän kahvit ja sytytän uunin ja katson valoa, joka nousee punaisena metsän ylle järveltä, ja pukeudun ja lähden Lyyran kanssa kävelylle, ja sitten teen sen minkä olen päättänyt tehdä sinä päivänä. Sitä minä haluan, ja tiedän että osaan, minulla on se sisälläni, yksin olemisen taito, eikä minulla ole mitään pelättävää." (s. 144)

Trond palaa muistoissaan kesään 1948, jolloin hän oli 15-vuotias ja vietti aikaa tällä samalla seudulla isänsä kanssa - äiti ja siskot oli jätetty kaupunkiin. Kerronta pomppoilee nykyhetkestä muistoihin sujuvasti, avaa hiljalleen Trondin tarinaa. Kesä 1948 oli viimeinen kesä, jolloin Trond näki isänsä, ja isän kaipuu on selvästi lyönyt leimansa Trondin koko elämään. Ehkä paluu syrjäiseen kyläänkin on osa tuota kaipuuta; Trond haluaa olla kuin isänsä, tehdä töitä käsillään, kaataa puut ja korjata rikkoontuneet esineet.

Olen aina rakastanut pienten kyläyhteisöjen kuvauksia ja siinä Petterson on perin taitava. Myös kieli on upeaa, kielikuvat saavat hymyilemään:
"He tarttuivat tukkeihin ja vetivät ja kiskoivat niin että hiki valui ja paidat tummuivat selästä ja verisuonet pullistelivat otsalla ja käsivarsissa sinisinä ja paksuina kuin joet maailmankartalla: Rio Grande, Brahmaputra, Jangtse." (s. 75) 
Kaikessa toteavuudessaan Hevosvarkaat on myös hauska, ironinen ja tarkkanäköinen. Jos jossain kirjassa kirosanat on sijoitettu oikeisiin kohtiin, niin tässä.

Hevosvarkaat on lukupiirimme kevään viimeinen kirja. Voi kumpa kaikki olisivat tykänneet tästä kuten minä!


______________________
Per Petterson: Hevosvarkaat
Alk. Ut og stjæle hester (2003)
Suom. Katriina Huttunen
Otava 2009
214 s.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti